EU:n politiikka on johtamassa palkkadumppaukseen myös Suomessa

Antti Alaja
  
13.04.2012.

Euroopan komissio julkaisi helmikuussa varoitusjärjestelmä- kertomuksen, joka perustuu EU:n uuteen 6-pack lainsäädäntö- pakettiin. Sen seurauksena EU-komissio alkaa valvomaan valtioiden budjettialijäämiä ja muita talouden ”epätasapainoja”, kuten palkkoja, entistä vahvemmin.

Eurooppalainen ammattiyhdistysliike EU:n
 kriisipolitiikkaa vastaan Brysselissä 15.9.2011.  Kuva: Splindsay

Suomessa uuden lainsäädäntöpaketin on toistaiseksi katsottu liityvän julkisten alijäämien ja julkisen velan entistä tiukempaan valvontaan ja sanktiointiin. Todellisuudessa se antaa komissiolle lisää valtaa myös muussa talouspolitiikassa, sillä se seuraa jatkossa myös muun muassa vaihtotaseen yli- ja alijäämien, yksityisen sektorin velkaantumisen sekä nimellisten työvoimankustannusten kehitystä.

Uusi EU-lainsäädäntö tulee muuttamaan myös suomalaista talouspolitiikkaa merkittävästi. Jos eurosta halutaan pitää kiinni, on tietysti suotavaa, että komissio ja hallitukset tarkastelevat euroalueen talouspolitiikan ongelmia kokonaisvaltaisesti. 6-pack tuo kuitenkin mukanaan sen, että yksittäisten jäsenmaiden on vaikeampi harjoittaa valtavirrasta poikkeavaa talouspolitiikkaa. EU voi jossain tapauksissa sanktioida ruotuun hallituksia.

Lainsäädäntöön on kirjattu “epätasapainojen seurantaa”, joka monipuolistaa kuvaa EU:n ja euron talousongelmien syistä. Kyse ei ole ainoastaan julkisesta velasta. Koska mahdollisen ”liiallisisen epätasapainon” määrittelee komissio, liittyy siihen väistämättä paljon asiantuntijavaltaa, talouspolitiikan kiistoja sekä kansallisia intressejä.

Otetaan esimerkiksi vaihtotaseen yli- ja alijäämät. Ensimmäisessä varoitusjärjestelmäkertomuksessa sallituksi ylijäämäksi määritellään 6 prosenttia kansantuotteesta ja jo 4 prosentin alijäämät katsotaan ”liiallisiksi”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että EU:n suurimman talousmahdin Saksan ylijäämiin ei tulla puuttumaan, vaikka Saksan harjoittama tiukka palkkamaltti on ollut yksi euron epätasapainojen keskeisimmistä rakenteellisista syistä. EU-komissio antaa siis raportissaan hyväksyntänsä Saksan harjoittamalle vientivetoiselle kasvumallille.

Kertomuksessa komissio myös määrittelee oman palkkanorminsa. Komission mukaan kolmen vuoden aikana nimelliset työvoimakustannukset saisivat kasvaa euroalueen maissa yhteensä 9 prosenttia ja 12 prosenttia muissa EU-maissa.

Suomen näkökulmasta on kiinnostavaa, että komissio kiinnitti välittömästi huomiota siihen, että meillä nimellisten työvoimakustannusten kehitys on ollut komission suosituksia nopeampaa. Siksi on odotettavissa, että komissio suosittelee tulevaisuudessa uudistuksia, jotka hillitsisivät työvoimakustannusten kasvua Suomessa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa jää tietysti nähtäväksi.

Valtioneuvoston tuoreessa raportissa on esitetty toisenlainen tulkinta Suomen työvoimakustannuksista. Palkkojen kasvu on ollut rahaliiton aikana hieman euroaluetta nopeampaa, mutta toisaalta myös työn tuottavuus on kasvanut euromaita nopeammin. Komission vertailevien arvioiden pätevyys voidaan kyseenalaistaa, mutta yksittäisiä lukuja keskeisempää on kiinnittää huomio siihen, että EU-komission arvioissa epätasapainoja aiheuttavat liian suuret palkankorotukset. Sen sijaan komissio ei suosittele ylijäämämaille elvyttävämpää finanssipolitiikkaa tai tuottavuuden ylittäviä palkankorotuksia, jotta euroalue saataisiin tasapainoon.

Pohjoismaiden palkansaajaliikkeessä Euroopan unioniin suhtaudutaan usein epäilevästi, koska talouden vapaudet ovat sen arvohierarkiassa usein työntekijöiden oikeuksien yläpuolella. Epäluuloa palkansaajien keskuudessa on herättänyt myös komission uusi esitys, joka ”sovittaisi” työtaisteluoikeutta taloudellisiin vapauksiin. Talouskriisin keskellä ay-liikkeen kansallista työmarkkinamallia puolustava lähestymistapa on kuitenkin entistä suuremmissa vaikeuksissa. EU-komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto vaativat Kreikan, Portugalin ja Irlannin kaltaisilta mailta kriisipakettien vastineeksi ”rakenteellisia uudistuksia” työmarkkinoilla. Saksan mallia ja rakenneuudistuksia tarjotaan myös muiden maiden kasvulääkkeeksi.

Palkkojen ja julkisen sektorin leikkaukset ovat kuitenkin pikemminkin johtaneet velka-deflaatio-kierteeseen. Suomalaisen palkansaajaliikkeen tulisi vetää tästä poliittisia johtopäätöksiä EU:n kehityksestä ja lähteä selkeämmin haastamaan EU:n virallinen talouspolitiikka.

EU-komission esittämä palkkanormi, analyysi EU:n epätasapainoista ja sen vaatimat rakenteelliset uudistukset tarjoavat mahdollisuuden nostaa palkansaajaa hyödyttäviä vaihtoehtoja esiin. Miksi markkinaliberaalit rakenteelliset uudistukset nähdään julkisten investointien ja kokonaiskysynnän sijaan elpymisen ainoana edellytyksenä? Miksi epätasapainoista puhuttaessa ei puhuta myös ylijäämämaista? Eikö EU ole talousalueena pikemminkin palkkavetoinen?

Tagit: , , , ,

2 kommenttia artikkeliin “EU:n politiikka on johtamassa palkkadumppaukseen myös Suomessa”

  1. Käyttäjä Samuli_Pietilainen 14.04.2012. 11:09:51

    Hei,

    ottamatta kantaa kirjoittajan näkemykseen, haluaisin selventää muutamaa seikkaa, joihin kirjoittaja viittaa.

    On totta, että palkkakehitys Suomessa sai huomiota komission helmikuisessa raportissa. Huomio perustui siihen, että nimellisten yksikkötyökustannusten kehitys yhteensä tarkasteluvuosina 2008-2010 oli Suomessa +12,3%, kun jäsenmaiden sopima hälytysraja euromaille on +9%.

    Nimellisten yksikkötyökustannusten kehitys ei ole sama asia kuin palkkojen kehitys. Yksikkötyökustannusten kehitys riippuu palkansaajakorvausten eli palkkojen ja palkkioiden sekä työnantajan sosiaalivakuutusmaksujen kehityksestä, tuotannon määrän muutoksista sekä työllisyyskehityksestä.

    Tarkasteluvuosina 2008-2010 palkat ja palkkiot palkansaajaa kohden nousivat kohtalaisen ripeästi Suomessa. Vuoden 2008 loppupuolella alkanut taantuma supisti tuotantoa äkisti, mutta taantumassa työntekijöitä ennemminkin lomautettiin kuin irtisanottiin, mikä heikensi tuottavuutta työllisten määrän avulla laskettuna. Nämä tekijät ovat yhdessä vaikuttaneet nopeasti kohonneisiin yksikkötyökustannuksiin vuosina 2008-2010 ja aiheuttaneet hälytyksen raportissa.

    Kirjoituksessa viitataan Tulo-ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan (Tukuseto) raporttiin tammikuussa 2012 ja todetaan sen antavan “toisenlaisen tulkinnan” samasta aiheesta. Ensinnäkään Tukuseton raportti ei tulkitse vaan raportoi keskimääräisen palkansaajakohtaisen palkansaajakorvausten, työn tuottavuuden sekä yksikkötyökustannusten kehitystä Suomessa, euroalueella sekä muutamissa muissa euroalueen maissa viime vuosina. Aineisto on täsmälleen sama kuin komission AMR:ssa käyttämä eli Eurostatin tilastot maiden talouskehityksestä.

    Toisekseen kirjoittaja viittaa epäselvästi Tukuseton raportin lukuihin. Raportissa todellisuudessa kirjoitetaan mm. seuraavaa: “Rahaliiton aikana vuodesta 1999 vuoteen 2010 palkat ja palkkiot keskimäärin palkansaajaa kohden ovat puolitoistakertaistuneet Suomessa. Vastaavasti euroalueella palkat ja palkkiot palkansaajaa kohden ovat kasvaneet keskimäärin noin kolmanneksen. [...] Samaan aikaan tuottavuus työntekijää kohden on kohonnut Suomessa keskimäärin vuosittain noin 1,6 prosenttia ja euroalueella vain noin 0,7 prosenttia. Suomen euroaluetta nopeampi tuottavuuden kasvu on pitänyt työvoimakustannukset tuotettua yksikköä kohden lähes euroalueen keskimääräisellä tasolla. Vuosien 1999–2010 aikana yksikkötyökustannusten kasvu eroaa vain vähän, mutta euroalueen yksikkötyökustannusten keskimääräinen kasvu on ollut niukasti Suomea maltillisempaa.”

    Samuli Pietiläinen

  2. Käyttäjä JaakkoStenhall 17.04.2012. 07:45:11

    Hyvä teksti, ja etenkin paljon parempi mitä otsikko antaa odottaa. Mutta tuuli lienee ainakin Ranskassa kääntymässä ja Saksassakin kokonaiskysynnän kasvua painotetaan ainakin punavihreissä piireissä. En siis pitäisi tilannetta ihan noin synkkänä – kaikki piirit eivät ole yhtä umpimielisiä kuin Euroopan kansanpuolue.

Jätä kommentti

Nimi(pakollinen)

Email

Verkkosivusi

Kerro mielipiteesi

    Antti Alaja
    Alaja työskentelee projektikoordinaattorina Kalevi Sorsa -säätiössä.

    TUOREET KOMMENTIT

    Arkisto
    • 2013 (1)
    • 2012 (40)