Neste Oil teki kiinalaisen tempun

Hanna Nikkanen
  
25.05.2012.

Kun Neste Oil onnistui sulkemaan Greenpeacen parodiasivuston uhkailemalla ruotsalaista palvelinhotellia, se käytti Kiinasta omaksuttua sensuuritaktiikkaa. Verkkopalveluita tarjoavat yksityiset yritykset tekevät yhä suurempia päätöksiä sananvapautemme rajoista.

Ruotsalainen webhotelli Loopia sulki tiistai-iltana Greenpeacen laatiman nestespoil.com-sivuston, joka parodioi Neste Oilin vuosikertomusta. Neste Oilin mielestä parodia loukkaa yhtiön tavaramerkkiä. Järjestön sijaan yhtiö otti yhteyttä Loopiaan. (Lue sulkupyyntö [PDF].) Loopia säikähti ja Neste Spoil -sivusto katosi verkosta. Pian sivusto oli jälleen toiminnassa Greenpeacen oman palvelimen kautta.

Tapauksessa yhdistyy kaksi ajankohtaista ilmiötä.

Ensinnäkin kuvallisesta parodiasta on tullut mitä tehokkain yhteiskunnallisen keskustelun muoto. Yhä useammin onnistunutta parodiaa seuraa vihainen kirje asianajajalta. Siinä lähettäjäyhteisö korostaa omistavansa pilkan kohteeksi joutuneet kuvat ja sanat ja olevansa valmis puolustamaan omaisuuttaan oikeudessa.

Toiseksi päätöksen siitä, millainen sisältö saa levitä verkossa ja mikä sensuroidaan, tekee yhä useammin verkkopalveluita tarjoava yksityinen yritys. Greenpeacen tapauksessa yksikään oikeusistuin ei ehtinyt ottaa kantaa siihen, rikkoiko sivusto lakia, kun Loopia jo poisti sen pelkän epäilyn perusteella.

Loopialla on tietenkin oikeus valita asiakkaansa. Tässä tapauksessa Neste Oil onnistui kuitenkin viemään Greenpeacelta puheoikeuden vetoamalla lakiin, jota järjestön ei oltu todistettu rikkoneen. Sananvapauteen puuttuva hutkiminen ennen tutkimista on oikeusmurha, ja nopeasti yleistyvä sellainen.

Kun julkinen puheemme siirtyy verkkoon, kielletyn puheen rajoja eivät enää määrittele parlamentti ja oikeuslaitos, vaan palvelintilaa, internetyhteyksiä ja sosiaalisen median palveluja tarjoavat yksityiset yritykset. Digitaalisessa maailmassa emme ole ensisijaisesti kansalaisia, vaan asiakkaita, eikä kauppias ole vastuussa asiakkaan kansalaisoikeuksien toteutumisesta. Facebookin, Twitterin ja YouTuben kaltaiset yksityiset virtuaaliset tilat korvaavat yhä suuremman osan niistä julkisista tiloista, joissa olemme ennen eläneet kansalaisina, meitä suojelevaan oikeusturvaan luottaen.

Miksi Neste Oil sitten uhkasi pelkkänä välikätenä toiminutta ruotsalaista yritystä oikeudella sen sijaan, että olisi käräjöinyt suoraan parodiasivustosta todellisessa vastuussa olevaa Greenpeacea vastaan? Vastausta kannattaa hakea Kiinasta.

Kun ajattelemme kiinalaista internetiä, ajattelemme suurta palomuuria ja kymmeniätuhansia valvojia työllistävää verkkopoliisia. Niiden merkitys on kuitenkin kutistumassa, kun yhä suurempi osa internetin ei-toivotun sisällön suodattamisesta on ulkoistettu palvelintilaa, internetyhteyksiä ja sosiaalisen median palveluita tarjoaville yksityisille yrityksille.

Kiinassa internetsisältöä välittävät yritykset ovat vastuussa asiakkaidensa tuottamasta sisällöstä. Maan viranomaiset eivät myönnä palveluntarjoajalle toimilupaa, ellei se sitoudu valvomaan tietoliikennettä ja poistamaan oma-aloitteisesti kaiken sellaisen sisällön, joka voisi edes mahdollisesti rikkoa lakia tai ärsyttää viranomaisia. Jos yritys laiminlyö valvontatehtävänsä ja joku sen asiakkaista onnistuu julkaisemaan internetissä esimerkiksi hallituksenvastaista materiaalia, yritys voi joutua rikossyytteeseen ikään kuin se itse olisi tuottanut sopimattoman materiaalin.

Kiinan viranomaisten näkökulmasta sensuuripäätösten ulkoistaminen verkkopalveluiden tarjoajille on toiminut odotettua paremmin. Yritysten sensuuriliipasinsormi on osoittautunut jopa herkemmäksi kuin valtiollisten sensorien vastaava.

Sama pätee Euroopassa. Neste Oil uhitteli ensisijaisesti Loopialle, koska se tiesi laintulkintansa hataraksi, mutta luotti yrityksen herkkään liipasinsormeen. Loopia ei viitsinyt taistella pienen asiakkaan oikeuksien puolesta oikeudenkäynnissä, jonka suuryrityksen lakiosasto voisi venyttää tuskallisen pitkäksi ja raskaaksi. Tällaiselle pelottelusyytteelle on nimikin: SLAPP, Strategic lawsuit against public participation.

Puhutaan välikäsien vastuusta: siitä, onko viestintäinfrastruktuurin tarjoaja rikosoikeudellisessa vastuussa välittämästään sisällöstä. Verkon ulkopuolisessa maailmassa niin ei ole. Puhelinyhtiöt eivät joudu oikeuteen, kun puhelinverkossa suunnitellaan rikoksia, eikä postinkantajalla ole velvollisuutta etsiä kuljettamiensa kirjeiden joukosta laittomuuksia. (Päinvastoin: jos virkaintoinen posteljooni avaisi tai tuhoaisi epäilyttävinä pitämiään kirjeitä, hän tekisi vakavan rikoksen.) Internetissä käytäntöjä vasta haetaan.

Kiinassa välikäsillä on täysi vastuu asiakkaidensa viestinnän valvonnasta ja oma-aloitteisesta rajoittamisesta. Suomessa tähän suuntaan mentiin viime talvena, kun Helsingin käräjäoikeus määräsi teleoperaattori Elisan estämään asiakkaitaan käyttämästä torrent-sivusto Pirate Bayta. Käräjäoikeuden tuomio oli niin epämääräinen, että käytännössä päätös siitä, mitkä osoitteet suljetaan, oli kahden yksityisen toimijan käsissä. Ensin ilmeisesti kantaja – Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK – laati sulkulistan, ja kun sieltä löytyi virheitä, Elisa korjaili sitä omatoimisesti.

Muualla Euroopassa tuuli näyttää kuitenkin kääntyvän. Samaan aikaan kun Suomessa keskusteltiin Pirate Bay -estosta, belgialainen TTVK:ta vastaava järjestö Sabam hävisi Euroopan unionin tuomioistuimessa kaksi hyvin samankaltaista juttua. Tuomioistuimen mukaan internetpalveluntarjoajaa tai sosiaalisen median palvelua ei voida velvoittaa valvomaan asiakkaidensa viestintää tai estämään mahdollisesti laitonta liikennettä.

Sama välikäsien koskemattomuuden periaate on jo kirjattu EU:n sähköisen kaupankäynnin direktiiviin, joskin niin epämääräisenä, ettei kukaan oikein osaa sitä tulkita. Islanti on kirjaamassa välikäsien suojan erittäin selkeästi omaan uuteen medialainsäädäntöönsä; sillä se toivoo sekä houkuttelevansa maahan palvelintilaa tarjoavia yrityksiä että tukevansa yhteiskunnallista keskustelua ja kansalaisjournalismia.

Olisi liian helppoa moralisoida aiheellisesta kritiikistä sydämistynyttä valtionyhtiötä, jonka valitseman kiinalaisen painostustaktiikan tuomittavuus on ilmiselvää, tai ruotsalaista palvelinhotellia, joka taipui Neste Oilin painostukseen kovin säyseästi. Liian helppoa olisi myös surra sitä, että verkon perimmäinen kansainvälisyys tekee sananvapausmyönteisen lainsäädännön laatimisesta hidasta ja hankalaa.

Puhutaan sen sijaan niistä asioista, joiden suhteen Suomen lainsäädännön määrittämässä digitaalisen sananvapauden suojassa on aivan erityisiä aukkoja.

1. Suomen laki ei tunne parodian suojaa. Se olisi sinne lisättävissä, kun tekijänoikeuslain käsittely pian avataan uudelleen.
2. Suomen laki ei tunne suojaa SLAPP-syytteiltä. Monissa muissa maissa on omaksuttu oikeuskäytäntöjä, joiden avulla syytetty – esimerkiksi tässä tapauksessa Greenpeace tai Loopia – voi velvoittaa tuomarin arvioimaan, onko kanteessa kyse silkasta pelottelusta. Tuomari voi silloin rajoittaa kantajan oikeutta pitkittää oikeudenkäyntiä.
3. Suomen laki ei tunne välikäsien suojaa. Sen sijaan oikeusistuimet tekevät päätöksiä, jotka epämääräisyydellään siirtävät vastuun kielletyn materiaalin määrittelystä yksityisille välikäsille, läpinäkymättömästi.

Nämä ovat porsaanreikiä, joita Neste Oilin kaltaiset häikäilemättömät toimijat ovat oppineet käyttämään huolella hyväkseen vaientaakseen täysin laillisen kritiikin. Kaikki mainitut porsaanreiät olisivat korjattavissa. Monessa muussa maassa ne on jo korjattu.

Tagit: , , , ,

2 kommenttia artikkeliin “Neste Oil teki kiinalaisen tempun”

  1. Käyttäjä Ville Oksanen 25.05.2012. 13:24:12

    Kiitokset erinomaisesta artikkelista. Lopun aukkolistan 3.-kohdasta olisin hiukan eri mieltä – Suomessa on EU:n paras laki välittäjien suojasta (Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 13§-16§), mutta ongelma on, että tuomioistuimet eivät halua tulkita sitä, joska se johtaisin näiden mielestä “väärään” lopputulokseen.

  2. Käyttäjä Jaakko Aalto 25.05.2012. 14:55:36

    Mä en jaksa edes lukea enää Neste Oilin typeryyksiä! “olemassa oleva palmyöljyn tuotanto riittä meidän tarpeisiin”. Juu just, 1+1=2. Johto vaihtoon ja siivotkaa talosta virheet rohkeesti ja koitakaa pysyä pystyssä.

    Uskomatonta miten Neste Oil ja koko EU ali arvioi ihmisiä ja koitta typerää propakanda sontaa. Joo ei oo Euroopalla öljyä eikä tuu!

    Sademetsää kaatamalla vapautuu hiilidioksidia ilmakehään paljon enemmän kun koko Bio Disel voi ikinä päästöjä vähentää. Sit paitetaan palmuja tilalle ettei metsä kasva ikinä takasin?! Yksi puhelin soitto UPM Kymmenelle ja kysymys ” mites teidän kävi kun ostitte Indonesialaisen April metsä yrityksen ja veditte tasaseksi Sumatran sademetsät” ” Ai eikö kuukaan tosiaan kirjoitaanut avohakkuiden aiheuttamista mutavyöryistä jotka tapoi 200 ihmistä. Ok mekin sit tehdään sammalla tavalla”. Pirun älypäät! Oli pakko myydä osakket kun hävetti niin paljon koko bio diesel

    Kokeilkaapa vaikka tätä: http://www.youtube.com/watch?v=cXgGjrWS9qo

Jätä kommentti

Nimi(pakollinen)

Email

Verkkosivusi

Kerro mielipiteesi

    Hanna Nikkanen
    Nikkanen on toimittaja ja kirjailija, joka viihtyy reissussa ja rakastaa hidasta journalismia. Kirjoittaa yritysvastuusta, verkosta ja kansannousuista.

    TUOREET KOMMENTIT

    Arkisto
    • 2013 (1)
    • 2012 (40)