Talvivaara ja myytti Pohjolan ryöstöstä

Raimo Pesonen
  
12.04.2012.

Presidentti Sauli Niinistö on julistanut uuden Nokian löytyneeksi pohjoisen maaperästä. Kaivosteollisuus, Kalevalan Sammon moderni vastine, ei tarjoile pelkästään ilmaisia lounaita. Presidentti osoittaa arvojohtajuutta omistamalla siivun Talvivaaraa ja vähättelemällä sen ympäristöongelmia.

Kuva: Helge V. Keitel.

Vieraillessaan Inarissa huhtikuun alussa presidentti Niinistö puhui Sanomalehti Kalevan mukaan pohjoisen kaivoshankkeista “uutena Nokiana”. Ilmoitus on merkittävä, sillä myyttisiä ulottuvuuksia saaneen uuden Nokian löytäminen on ollut jo pitkään kansankunnan nokkamiesten huolenaiheita. Sanojensa vakuudeksi presidentti omistaa itse Talvivaaran kaivoksen osakkaita.

Nokian nousu maailmanlaajuiseksi matkapuhelinjätiksi ajoittui Suomen 1990-luvun laman jälkimaininkeihin. Se auttoi osaltaan luomaan yrityksen menestystarinan ympärille ylimaallista hohdetta. Nokian voittokulussa on kyse kansakunnan olemassaolosta, se rinnastuu tarinoihin talvisodan ihmeestä tai sotakorvausten maksamisesta. Samalla se on syrjäyttänyt kielikuvissa vanhemman, niin ikään suomalaisten ylivertaiseen tekniseen osaamiseen nojaavan kertomuksen: ennen Nokiaa oli tapana puhua uudesta Sammosta, joka jauhaa kalevalaisen esikuvansa tavoin vaurautta koko maalle.

Koska kansakunnan suuria kertomuksia ei voi eikä saa kyseenalaistaa, suomalaisten on ikuisesti valmistauduttava talvisotaan, huolehdittava veloistaan paremmin kuin muiden – ja etsittävä myyttistä Nokia-Sampoa, vaikka sen täsmällisiä tuntomerkkejä ei ole missään julkaistu.

Nokia-Sampo on jotakin uutta, joka saa viennin avulla Suomen kansantaloutta kuvaavat käyrät merkittään nousuun. Se ei siis voi olla esimerkiksi jonkin kansaosan elämänlaatua parantava paikallinen sosiaalinen innovaatio tai jo toimivaksi havaittu hyvinvointiyhteiskunnan osa. Viennin buustauksen ei tarvitse myöskään välttämättä näkyä siinä, minne tai kenelle suurimmat hyödyt kasautuvat. Siinä missä Kalevalan kirjokansi tuotti ”kotihyviä”, ”syötäviä” ja ”myötäviä”, uuden Nokia-Sammon on määrä keskittyä pelkästään viimeksimainittuun.

On helposti ymmärrettävissä, miksi tuore maan isä puhuu pohjoisen kaivosbuumista nimenomaan uutena Nokiana eikä Sampona. Kalevalan tarinassa on se ikävä sivujuonne, että Sampo ryöstetään Pohjolasta. Ryöstön yhteydessä ihmelaite vielä hajoaa ja palasetkin katoavat. Pohjoisen kaivostoiminnasta on taas esitetty epäilyjä, joiden mukaan kaivospaikkakuntien saamat hyödyt eivät olisi niin suuria kuin on etukäteen annettu ymmärtää. Samalla on raportoitu mittavista ympäristöongelmista, joiden on epäilty jäävän paikallisten asukkaiden päänsäryksi sen jälkeen kun voitot on pumpattu muualle. Kaivosbuumin jatkuminen ongelmista huolimatta on synnyttänyt myös kansanliikkeitä.

Ryöstämisen tapaisesta toiminnasta puhuu toinen Niinistö, vihreiden ympäristöministeri, joka pitää aiemmassa Kalevan jutussa suomalaisten suhtautumista kaivosteollisuuteen turhan naiivina. Ville Niinistön mukaan “kaivoslainsäädäntö on nyt niin niin liberaali, että on vaarana, että meille jää ympäristöriskit, mutta ulkomaalaiset yhtiöt vie voitot ulkomaille”. Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala, joka on rinnastanut Lapin alueen Kongoon. Ministeiden huoli ei ole aiheeton, maailmalla riittää siitä esimerkkejä.

Presidentillä ei ole kaivosasioissa poliittista valtaa, mutta hän ei ole mielipiteineen yksin. Valtion pörssiomistuksia hoitava Solidium on ilmoittanut myyvänsä TeliaSoneraa 550 miljoonalla eurolla ja sijoittavansa rahoja mm. Talvivaaraan.

Presidentti Niinistöä ei vaikuta huolestuvan se, että ympäristöselvityksensä kyseenalaisilla tavoilla hoitanut, sitten päästörajansa moninkertaisesti ylittänyt ja työturvallisuudenkin traagisesti laiminlyönyt Talvivaara pyrkii korjaamaan tilanteen hakemalla 35 kertaa aiempaa suurempia päästölupia. Presidentin mukaan kaivoskohteiden valvonta on riittävää ja lainsäädäntö ajan tasalla. Ilmeisesti arvojohtajamme on tarkoitus viestiä Talvivaarasta omistamallaan siivulla ja ongelmien sivuuttamisella siitä, että poliittisen vallan ja taloudellisten etujen tiivis yhteenkietoutuminen on asiaankuuluvaa ja jopa suotavaa.

Tagit: , , ,

4 kommenttia artikkeliin “Talvivaara ja myytti Pohjolan ryöstöstä”

  1. Käyttäjä Hanna Nikkanen 12.04.2012. 14:52:11

    Olen pitkään jauhanut siitä, että kaivostoimintaa pitäisi lisätä Suomessa, sillä juuri me kulutamme kaivannaisia. On epäoikeudenmukaista siirtää kaivostoiminnan haittavaikutukset kehitysmaihin ja tekopyhää järkyttyä kaivostoiminnan nurjasta puolesta vasta silloin, kun se tulee meitä lähelle.

    Se ei silti tarkoita sitä, että kaivostoiminta pitää tuoda tänne keinolla millä hyvänsä.

    Niinistön vastustaa aktiivisesti kaivosalan valvonnan kiristämistä. Se vetää sanattomaksi. Tilanteessa, jossa pari viime vuotta ovat tuottaneet absurdin määrän todisteita valvonnan puutteesta ja sen seuraamuksista erityisesti Talvivaarassa, presidentti käyttää arvovaltaansa sanoakseen ettei tilannetta pitäisi edes pyrkiä korjaamaan.

    Kaivosyhtiön mopo keulii ja ympäristövalvonta on epäonnistunut niin rajusti, että nyt pitäisi kiireesti viheltää peli poikki ja pohtia alusta asti uudestaan, miten ympäristölupien saanti ja ympäristövalvonta tulisi toteuttaa. Muuten Talvivaaran ongelmat toistuvat yhä uusilla kaivoksilla. Kanadalaisten ja australialaisten kaivosyhtiöiden häikäilemätöntä toimintaa muualla seuranneena voin vakuuttaa, että ne eivät epäröi käyttää hyväkseen jokaista porsaanreikää, jonka järjestelmä niille sallii.

    On varmasti totta, että monessa tapauksessa on ainakin periaatteessa mahdollista järjestää kaivostoiminta Suomessa ympäristöystävällisemmin kuin esimerkiksi Keski-Afrikassa. Sekin puolustaa suomalaisen kaivostoiminnan lisäämistä. Se ei kuitenkaan tapahdu itsestään, sillä maatamme ei ympäröi mikään maaginen vaippa, jonka sisällä natriumsulfaatti muuttuu mehuksi ja rikkivety parfyymiksi. Suomalainen kaivostoiminta voi olla suhteellisen ympäristöystävällistä, mutta se onnistuu vain paremmilla laeilla, säädöksillä ja tarkastuksilla. Hirvittää edes ajatella, millaisia motiiveja presidentillä on vastustaa tätä.

  2. Käyttäjä Raimo Pesonen 14.04.2012. 14:01:21

    Olen Nikkasen kanssa tismalleen samaa mieltä: kaivannaisten kuluttajina meidän tulisi myös tuottaa niitä, jos se on mahdollista – mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Ympäristöongelmien ulkoistaminen Kongoon on väärin. Väärin on myös suomalaisten ympäristökäytäntöjen kongolaistaminen.

    Pohjoisen kaivosbuumia vaikuttavat kuitenkin ohjaavan samat periaatteet kuin finanssisektoria tai ydinvoimateollisuutta: nopeita voittoja pienelle ihmisjoukolle, pitkäkestoinen sotkujen siivoaminen suurelle ihmisjoukolle. Tällainen “ota rahat ja juokse” -käytäntö lienee vallitseva käytännön sovellutus ylevistä vapaan liikkuvuuden periaatteista.

    Tekniikka & Talouden mukaan Suomi on noussut maailman toiseksi kiinnostavimmaksi kaivosalan investointikohteeksi: http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/vain+yksi+alue+kiinnostaa+kaivosyrityksia+suomea+enemman/a784210

    Nousu on tuskin tapahtunut ympäristövaatimuksista huolehtimalla. Tekniikka & Talouden jutun mukaan yritykset arvostavat mm. poliittista vakautta, turvallisuutta ja lainsäädännön luotettavuutta. Pitääkö tämä ymmärtää Suomen kaivosbuumin kohdalla niin, että yrityksillä on saastuttamisen vapaus lainsäädännön suojassa ilman pelkoa poliittisen vallan reaktoista tai mielenosoittajien tukkimista kuljetusreiteistä?

    Uutta tietoa ja arvioita kaivostoiminnan vaikutuksista saadaan jatkuvasti. http://suomenluonto.blogit.fi/tutkija-talvivaaran-sulfaattipaastopitoisuudet-teoriassa-riittavia-aiheuttamaan-ihmisen-soluissa-kromosomimuutoksia/

    On ilmeistä, että sulfaatin lisäksi huonosti hoidetuista avokaivoksista leviää raskasmetalleja jopa satojen kilometrien säteelle. Tämän ehkäiseminen maksaa. Se tietysti pienentää yritysten lyhyen aikavälin voittoja. Saastuttaminen maksaa enemmän, mutta maksajina eivät pääsääntöisesti ole kaivosyhtiöiden osakkaat.

    Talvivaaran kohdalla kaivostoiminnan keskeyttämistä on jo vaadittu: http://yle.fi/alueet/savo/2012/04/yla-savossa_vaaditaan_talvivaaran_sulkemista_3403857.html

    Valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Hautalan mukaan valtion on kasvatettava omistusosuuttaan Talvivaarasta mm. sen takia, että toiminnan vastuullisuutta ympäristön suhteen voitaisiin paremmin huolehtia. Tämä olisi toivottavaa. Jos näin ei kuitenkaan käy – eli kaivoksen toiminnassa ei tapahdu ympäristön suhteen jyrkkää suunnanmuutosta – valtion omistajuus antaa Talvivaaralle vain entistä leveämmän selkänojan.

    Tällaisessa tilanteessa huomion valokeila suuntautuisi väistämättä maan hallitukseen ja siellä erityisesti vihreisiin: Hautalan salkkuun kuuluvan omistajaohjauksen lisäksi puolueella on hallussaan ympäristöministeriö. Jos tuo yhdistelmä ei ole riittävä pohjoisen kaivosbuumissa tikittävän ympäristöpommin purkamiseen, puolueen hampaattomuus edellisen hallituksen ydinvoimapäätöksen yhteydessä alkaisi vaikuttaa lähes sankariteolta.

    Politiikka on luonnollisesti kompromissien tekemistä. Kuitenkin on niin, että jos puolueelle ei ole olemassa kynnyskysymyksiä, kaikki on kaupan – ja silloin ollaan monessa mielessä markkinoiden armoilla. Ydinvoimapäätöksen aikoihin Jari Tervo totesi aiheellisesti: “Poliittinen puolue karjahtaa lähtemällä hallituksesta.” http://jaritervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/42910-puisto-osasto

    Kataisen hallituksessa tällaisen karjahduksen uhka on painoarvoltaan suurempi kuin muutama vuosi sitten.

  3. Käyttäjä Henri Markku Mikael Lentonen 11.11.2012. 12:08:12
  4. Käyttäjä Jussi Nuortimo 13.01.2013. 18:08:46

    [...] kuin pelkkä yksittäinen kaivos. Talvivaara on koko ajan ollut myös äärimmäisen tärkeä kansallinen projekti. Sitä on rakennettu koko Suomen kaivosalan ja maan hallituksen, elinkeinoelämän, Tekesin, [...]

Jätä kommentti

Nimi(pakollinen)

Email

Verkkosivusi

Kerro mielipiteesi

    Raimo Pesonen
    Pesonen on helsinkiläinen kirjailija, joka uskoo että valta syntyy puheesta, elää kielessä ja löytyy sanojen takaa. Kuva: Laura Malmivaara.

    TUOREET KOMMENTIT

    Arkisto
    • 2013 (1)
    • 2012 (40)