Ylpeys käy digitaalisen lankeemuksen edellä

Johanna Vehkoo
  
28.02.2012.

Kuva: Jo Christian Oterhals/Flickr

Digitaalinen siirtymä on tuhoamassa ennen niin arvovaltaisen Kodakin. Mitä sanomalehdet voivat oppia liian itsevarman yrityksen tuhosta?

19. tammikuuta 2012 Eastman Kodak hakeutui yrityssaneeraukseen. Saneerauksen todennäköinen tulos on konkurssi.

Firma perustettiin vuonna 1888. Suurimman osan yli 120-vuotiaasta historiastaan Kodak oli alansa johtava yritys, joka oli usein aikaansa edellä. Kodak keksi digitaalisen kameran jo 1970-luvulla, ja yksi sen pomoista osasi jo tuolloin ennustaa viiden vuoden tarkkuudella, milloin digitaalinen valokuvaus korvaisi analogisen.

Silti Kodak epäonnistui digitaalisessa siirtymässä. Syyt ovat monet, ja nykyiset mediatalot voisivat oppia niistä paljon.

Olen monta kertaa kuullut sanottavan, että sanomalehdet ovat tarinankerrontabisneksessä. Eivät ole, vaan ilmoitusmyyntibisneksessä. Sanomalehden idea on myydä paperilla sisältöä lukijoille, jotta näitä lukijoita voi myydä mainostajille. Juuri tästä syystä sanomalehdet ovat sellaisia kuin ovat. Niiden osastojako juontuu ilmoitusmyynnin logiikasta.

Uutisten, pääkirjoitusten, arvostelujen, sarjakuvien ja sääennusteiden nippu on historian oikku. Netissä sen logiikka ei toimi, sillä ihmiset eivät etsi näitä sisältöjä samasta paikasta.

Kodak oli oikeasti paljon lähempänä tarinankerrontabisnestä kuin lehtitalot. Se myi tuotteitaan – pääasiassa filmiä, kemikaaleja ja valokuvapaperia – ihmisille, jotka halusivat säilöä tärkeät hetkensä. Tästä ideasta syntyi yhtiön tunnus “Kodak moment”. Elämä oli jatkuva virta ikimuistoisia Kodak-hetkiä, jotka olivat valokuvapaperille kehittämisen arvoisia. Niistä syntyi tarinoita.

Kodakin tuhoa on selitetty monella tavalla, mutta uskottavimmalta tuntuu se, että firma kaatui omaan menestykseensä. Kuten Kodakin, myös sanomalehtien bisnesmalli oli aikanaan nerokas: painokoneen omistaminen oli vuosikymmenten ajan käytännössä lupa painaa rahaa.

Kodakin johto ei ymmärtänyt, miksi sen olisi pitänyt kannibalisoida tuottoisa filmibisneksensä tulevan, paljon pienempien pennosten digitaalisen bisneksen hyväksi. Tämä oli ymmärrettävää, niin kuin on myös nykyisten sanomalehtipomojen jarruttelu verkkojournalismin ja uusien ansaintalogiikoiden edessä.

Mediataloilla on nyt ollut on nyt ollut viitisentoista vuotta aikaa kehittää uusia bisnesmalleja, mutta edelleen ne itkevät sen vanhan paperisen perään. Vanha malli oli niin tuottoisa, että siitä halutaan pitää kiinni loppuun asti. Syy on selvä: valtaosa lehtitalojen tuloista tulee printtituotteesta.

Keskimääräisen sanomalehden kustannuksista 60–70 prosenttia kertyy paperiin liittyvistä menoista, kuten jakelusta, painosta ja teknisestä valmistuksesta. Päälle tulee vielä markkinoinnin osuus. Toimittajien palkat eivät siis ole tässä kokonaisuudessa mikään valtava menoerä. Silti juuri toimituksista on helpointa karsia kuluja.

Kun pienentynyt porukka yrittää tehdä liikaa töitä, se vaikuttaa väistämättä laatuun. Lukijat jäävät kaipaamaan analyyttistä ja kriittistä journalismia – sitä, millä sanomalehdet ovat perustelleet tärkeää tehtäväänsä demokratiassa.

Nyt näyttää siltä, että yhteiskunnan kannalta merkittävä journalismi voi ilmaantua yllättävistä paikoista yllättävinä aikoina.

Uusilla digitaalisilla kilpailijoilla ei ole perinteisen median kuluja, ja siksi ne voivat sijoittaa tulonsa suoraan journalistisiin sisältöihin ja niiden tekijöihin. Ne ovat tarinankerrontabisneksessä.

Ne myös hyväksyvät pienemmät voitot kuin mihin perinteinen media on tottunut. Jotkut niistä ovat yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka eivät tavoittele voittoa lainkaan.

Urbaanin tietosanakirjan mukaan Kodak moment voi tarkoittaa kuvauksellista hetkeä joko ihanteellisessa tai sarkastisessa mielessä. Kuten pääkirjoitukset on tapana lopettaa: nähtäväksi jää, kumpaa tyylilajia sanomalehtien tuleva, käänteentekevä Kodak-hetki edustaa.

Tagit: , , ,

Yksi kommentti artikkeliin “Ylpeys käy digitaalisen lankeemuksen edellä”

  1. Käyttäjä Mediatalojen äärimmäisestä talousajattelusta | Vehkoo 16.04.2012. 12:19:06

    [...] Vanhan lehdistön ennen niin satumaisen tuottoisa bisnesmalli on rikki, mutta isot yhtiöt eivät osaa sopeutua selvästi pienempiin voittoihin. Kanssani samaa ääriajattelua edustavat Alex S. Jonesin lisäksi [...]

Jätä kommentti

Nimi(pakollinen)

Email

Verkkosivusi

Kerro mielipiteesi

    Johanna Vehkoo
    Vehkoo on vapaa toimittaja, joka on kirjoittanut journalismin tulevaisuutta käsittelevän kirjan Painokoneet seis! Kertomuksia uuden journalismin ajasta.

    TUOREET KOMMENTIT

    Arkisto
    • 2013 (1)
    • 2012 (40)